~KEIJUKAINEN~

Aamukasteen ensipisara, herätti keijukaisen unesta. Auringon ensisäde kuivasi, kyyneleen silmästä.

 Keijukainen tunsi sydämessään, pelkoa vihaa ja rakkautta. Sydämensä oli särkenyt.

 Siiville nousi hän, korkealle taivaalle kohosi. Tunsi tuulen poskella, auringon kehossa.

Lapsen pienen näki hän, laskeutui kämmenelle hiljaa.

Lapsi nukkuu.

Unessa lapsi näkee keijukaisen. Kultasiipisen, iloisen hymyn.

Suutelee keiju lapsen poskea, etsii turvaa sydämestä ja valoa pimeyteen.

 Yhä keijukainen uskoo rakkauteen, aitoon ja puhtaimpaan. Ja vielä kerran, auringonsäde, kuivaa pois kyyneleen.*~*

-Nimetön-