|
 Lemmikkini muistolle  

Kun sinut näin.
Näin, että et ole siinä enää.
Se et ole enää sinä.
Sinä olet poissa luotani.

Olen surusta sekaisin.
Kyyneleet vuotavat silmistäni.
En voi ymmärtää elämää.
Koskaan et enää palaa.
Olet poissa.
Ikinä et enää tule luokseni iloiten.
Minä kaipaan sinua tosissani.

Lähdit aivan liian aikaisin.
En ikipäivänä sinua unohda.
Olit suloinen, ihana ja pehmeä.
En enää ikinä sinua syliini voi sulkea.
Kun olit poissa, sydämmeni oli kuin veitsellä lävistetty.
Muistoistani et ikinä häviä, vaikka olet poissa luotani.
Poissa tästä maailmasta, tästä elämästä.

Sinulle kun vielä silloin joskus ruokaa toin, juoksit minua vastaan iloiten.
Niin paljon on ihania muistoja yhteisiä.
Ja kun niitä muistelen, kyyneleet vuotavat silmistäni väkisin.

Sitten kun tulin sinulle taas ruokaa tuomaan, olit poissa.
Muistan vieläkin näyn sen.
En voinut käsittää että olet poissa.
Ihmettelin miksi sinun minut piti jättää kaipaamaan.
Opetit minulle sen että elämä voi loppua milloin vain,
opetit minulle paljon enemmän kuin ikinä kukaan kuvitella voisi.
Sinä autoit minua jaksamaan.
Et minua ikinä satuttanut.
Minä jäin kaipaamaan, mutta uskon että vielä sinut nähdä saan.

Jos olisin tiennyt että seuraavana päivänä kuolet pois, olisin hyvästellyt sinut.
Mutta toivon että sinun on nyt hyvä olla.
Malluz 

|